Pohdintaa kivun eri muodoista

Kehossa ei ole varsinaisia kipureseptoreita, vaan vapaita hermopäätteitä, jotka lähettävät viestiä aivoihin mahdollisesta kudosvauriosta. Aivot voivat tulkita sen kivuksi. Tähän tulkintaan vaikuttaa ihmisen aikaisemmat kokemukset sekä ympäröivä kulttuuri.

Yleinen kiputyyppi on idiopaattinen eli mekanismiltaan tuntematon kipu, jolloin katsotaan, että taustalla ei ole kudos- tai hermovauriota. Tämä ei tee ihmisestä idioottia, ja kipu on silti todellista, vaikka mekanismia ei tiedetä. Ja kipua voidaan ja pitää hoitaa.

Laajennan katsantokantaa psykologian puolelle. Kasvatuspsykologian professori Niina Junttila on tutkinut ostrakismia. Se on ulkopuolelle sulkemista, näkymättömäksi, kuulumattomaksi ja merkityksettömäksi tekemistä. Se on siis siistiä ja laajasti hyväksyttyä väkivaltaa, joka teon kohteelle aiheuttaa ahdistavia ajatuksia ja tunteita sekä sosiaalista kipua. Sosiaalinen kipu aktivoi aivoissa samoja aivoalueita kuin fyysinen kipu ja virittää kehon taistele tai pakene -tilaan eli stressaa. Ostrakismi sairastuttaa ja aiheuttaa siten sairauspoissaoloja ja inhimillisen kärsimyksen lisäksi aiheuttaa yhteiskunnalle kustannuksia.

Filosofian opinnoissa tutustuin australialaisen filosofin Glenn Albrechtin kehittämään termiin solastalgia, joka kuvaa ympäristönmuutoksen aiheuttamaa psyykkistä tuskaa ja surua. Tätä kuvaa hyvin tarina siitä että, jos lempimetsä on avohakattu, sen näkeminen voi aiheuttaa fyysistä kipua ja surua.

Yllättävän usein keskustelen asiakkaiden kanssa ostrakismista ja solastalgiasta. Useammankin kerran olen kuullut, kuinka kannon nokassa on itketty metsän menetystä.

Osteopaattina työskentelen lähellä ihmistä ja kehoon on monesti tallentunut muistoja erilaisista menetyksistä tai vastoinkäymisistä. Nämä muistot voivat tulla tietoisuuteen kosketuksen avulla. Tietoisessa mielessä näitä muistoja voi käsitellä. Yleensä jo pelkkä asian tuleminen tietoisuuteen riittää, sitä ei aina tarvitse sen enempää miettiä tai edes kertoa hoitajalle - oma oivallus riittää.

Mikä tahansa kipu tai suuri järkytys voi muuttaa hengitystapaa.

Integroivan hengitysterapian ohjaajakoulutuksessa törmäsin ylihengittämiseen ja siihen, mikä vaikutus sillä on kipukokemukseen. Pitkäaikainen ylihengittäminen aiheuttaa respiratorisen alkaloosin, jonka aiheuttaa kehon hiilidioksidivaje. Keho kompensoi respiratorisen alkaloosin erittämällä virtsaan bikarbonaattia. Bikarbonaatin mukana erittyy myös elektrolyyttejä, kuten magnesiumia, kaliumia, kalsiumia ja natriumia.

Veri on puskuriliuos, jossa bikarbonaatti on tärkeä happo-emästasapainoa ylläpitävä yhdiste. Kun bikarbonaattia erittyy pois kehosta, veren puskurivyöhyke kapenee. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen väsyy rasituksesta nopeammin ja palautuminen kestää kauemmin verrattuna henkilöön, jolla puskurivyöhyke ei ole kaventunut.

Elektrolyytit ovat tärkeitä välittäjäaineita hermoston toiminnassa ja lihasten supistumisessa. Kun elektrolyyttejä menetetään pitkäaikaisen ylihengittämisen takia, tämä voi johtaa siihen, että hermoston vapaiden hermopäätteiden ärsytyskynnys madaltuu, jolloin ne lähettävät viestiä useammin ja herkemmin aivoihin, jonka aivot tulkitsevat kivuksi tai muuksi huolta aiheuttavaksi tuntemukseksi. Myös lihasten rentoutuminen voi olla vaikeampaa. Voidaan pohtia sitä, kuinka samankaltaisia oireita on esimerkiksi Long-Covidissa tai ME/CSF-oireyhtymässä.

Onneksi ylihengittämistä voidaan kuntouttaa ja kipua voidaan hoitaa. Niissä minä osaan auttaa.

Tule mukaan uutiskirjeen tilaajaksi: 

https://www.hengitysterapia.fi/sahkopostilista

Lähteet:

https://acatiimi.fi/2023/04/04/ostrakismi-satuttaa-ja-sairastuttaa/

Albrecht, Glenn & Sartore, Gina & Connor Linda & Higginbotham, Nick & Freeman Sonia & Kelly, Brian & Stain, Helen J. & Tonna, Anne & Pollard, Georgia. 2007. Solastalgia: The Distress Caused by Environmental Change.

West, John B & Luks, Andrew M. 2021. West's Respiratory Physiology, The essentials. 11. painos. Wolters Kluwer.